Kouluratsastussäännöt sanovat: "Hevosen on oltava kuolaintuella, niin paikalla kuin liikkeessä. Ratsastaja säilyttää tasaisen kevyen ja pehmeän tuntuman hevosen kumpaankin suupieleen yhtäläisesti. Hevonen kantaa päänsä vakaana, niskasta pehmeässä peräänannossa, kaula vapautuneesti kaartuneen, niska korkeimpana kohtana ja turpa jonkin verran luotiviivan etupuolella."
Tätä vasten olen aina voimakkaasti ihmetellyt termiä "ulko-ohjan tuki", vaikka asia toki tuli minullekin tutuksi 90-luvun valmennuksissa suhteellisen jämäkkänä ulkokäden kouristustilana. Sittemmin viisastuin, luin koulusäännöt, kävin Kyralla mutkan ja opin pitämään tuntumaa molemmissa ohjissa yhtäläisesti. Vuodet kuluivat. Opin ymmärtämään painopisteen merkityksen hevosen ohjaamisessa, ja painovoiman merkityksen yhdistettynä hevosen luontaiseen käyttäytymiseen kaarteissa ja kääntyessä tai kiertyessä. Ja sitten tuli se hetki, kun tajusin, mitä on ulko-ohjan tuki siten, ettei se sodi kouluratsastussääntöjä vastaan. Tämä oivallus alla aukikirjoitettuna.
Kuolaintuntuman logiikka on se, että se toimii kuin polkupyörän ohjaustanko. Hevosen pitäisi siis olla kahden ohjan tuntumalla, tasaisesti. Kun ohjaustanko sen suussa kääntyy, sen pitäisi seurata tätä tankoa portaattomasti siten, että tuntuma molempiin suupieliin säilyy. Eli kun ratsastaja siirtää ulkokättään eteenpäin, hevosen pitäisi seurata tätä muutosta ja säilyttää tuntuma ulko-ohjaan. Ikään kuin täyttää uudelleen se tila, jonka se ratsastajalta sai. Kun hevonen ei ole painovoiman kanssa samassa suunnassa vaan siirtää painopistettään sisään kaarteessa tai taivuttaessa runkoaan, se ei toimi näin vaan ulko-ohjan tuntuma kevenee, muuttuu ns. tyhjäksi. Tai vastaavasti kun hevonen ei kanna rintakehäänsä ja valuu kaarteesta ulos, se tulee vahvemmaksi ulko-ohjalle. Oikeaoppisesti "raiteilla" oleva hevonen antaa ratsastajan säädellä kylkiensä mittaa rakenteensa sallimissa määrin portaattomasti ja säilyttää siten tuntuman sääntöjen edellyttämällä tavalla kaikilla teillä.
Ratsastajan tulee auttaa hevonen takaisin tasapainoon eli raiteilleen. Molemmissa tapauksissa tulee kysymykseen ulkokyljen rooli: ratsastajan tulee jäntevöittää ulkokylkensä lihastonustaso joko pitääkseen hevonen "ulko-ohjalla" hevosen kallistuessa sisään tai rajata ulkokyljellään hevosen työntymistä ulospäin siten, ettei anna hevosen siirtää omaa ulkokylkeään ulospäin. Käytännössä ratsastaja siis ohjaa hevosen painopisteen ja liikeradan symmetriaan. Miksi puhumme ulko-ohjan tuesta? Koska olemme kädellisiä ja elämme suuresti käsiemme ja niiden välittämien tuntemusten kautta. Käytännössä kuitenkin puhutaan ulkokyljen tuesta, joka estää ratsastajaa joko valumasta sisään hevosen mukana tai hevosta työntymästä ulospäin ja pidentämästä kylkeään liikaa.
"Ulko-ohjan tuntuman" tulee sallia hevosen kiertyminen ja taipuminen. Se säätelee hevosen ulkokyljen mittaa, muttei estä hevosta esimerkiksi kaarteissa venyttämästä ulkokylkeään. Siten ulko-ohjan tuntuma ei ole koskaan, missään olosuhteissa, jännittynyt, vastaan vetävä tai staattisesti paikallaan pysyvä ulkokäsi. Ulko-ohjan tuntuma on hevosen säilymistä neutraalissa, tasapainoisessa yhteydessä ulko-ohjaan, yhtäläisesti sisäohjan kanssa.
"Sisäpohje-ulko-ohja" käsite on puolestaan käytännössä sisäistuinluu-ulkokylki ja sisäyläpohje-ulkolapa-ulko-olkavarsi, jos ihan tarkkoja ollaan. Tällä ajetaan takaa sitä, että hevosen sisätakajalka valmistellaan kantamaan hevosen sisäkylkeä kaarteissa. Kun se tehdään suoralla ennen kaarretta, sen tarkoitus on aktivoida, ei varsinaisesti taivuttaa - siksi toimeen ei osallistu asettava käsi merkittävässä roolissa.
Jos haluat tietää aiheesta lisää käytännössä, ota tunti. Kerron mielelläni kuinka sinä teet muutokset oman ratsusi kanssa. Nämä asiat kun oppii paremmin käytännössä.
PS. Kesän viikonloput on tällä hetkellä varattu elokuulle saakka, valmennuksiin mahtuu mukaan Oulun seudulla viikolla, jo sovittuina viikonloppuina Rovaniemellä ja Joensuussa, syksystä alkaen viikonloppukeikkoja saatavilla muualle Suomessa, kun on nopea liikkeissään. Ouluun voi myös tulla lähijaksolle, pistä postia tulemaan!
Viime viikonlopun saldo meidän sakille kisoista tasoilla he B-A, siellä missä perusratsastusta arvioidaan: yksi sijoitus, kaksi voittoa, joista toinen prosenteilla 71. Ei huonosti. Päälle esteratsastajien ruusukkeet ja voitto omissa kinkereissään - näillä asioilla kun on merkitystä myös esteväleissä.
Kiitos todella paljon tästä blogista. Aloitin ratsastamisen uudestaan 13 vuoden jälkeen neljänkympin paremmalla puolella. Ensimmäistä kertaa elämässäni mulla on mahdollisuus ottaa valmennustunteja ja näistä blogiteksteistä on ollut paljon apua oman oppimisen tukena. Ulko-ohjan tuki on niin tuttu käsite kun lukee kirjoja, mutta hyvin harvoin käsitettä avataan. Ehkä se on todellakin ammattilaiselle ihan itsestään selvää, mutta vaikka olen paljon ratsastanut ja kirjani lukenut, niin teorian vieminen käytäntöön on niin hankalaa. Myös valvovien silmien alla. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään, että ratsastuksessa on paljolti kyse ratsastajan keskivartalon hallinnasta. Olenko oikeassa?
VastaaPoistaKiitos palautteesta, mukava kuulla!
VastaaPoistaKyllä, olet aivan oikeassa. Ratsastuksen laatu tulee pitkälti pelkästään keskivartalon ja toki myös sitä kautta koko vartalon hallinnasta. Mitä paremmin ratsastajan instrumentti on hänellä hallussaan, sitä paremmin hän voi ratsastaa. Ihan sama kuin musiikissa - mitä paremmin soittaja hallitsee soittimensa, sitä vaikeampia kappaleita voi esittää.