maanantai 9. joulukuuta 2013

Tasapainoisen ratsastuksen kulmakivet


Hevosen kouluttaminen ja treenaaminen on sarja järjestelmällisiä ja johdonmukaisesti eteneviä ja vaikeutuvia hetkiä. Voidaan ajatella, että se on kuin talo, jota rakennetaan kerros kerrokselta. Pohjan luovat neljä kulmakiveä. Ne ovat ratsastuksessa: hidastaminen, eteenpäinratsastus, suoristaminen sekä taivuttaminen / kääntäminen. Apuina pidätteet, eteenpäin ajavat pohjeavut, suoristavat ja taivuttavat / kääntävät avut.

Ensimmäisessä kerroksessa eli kolmivuotiaalla ratsukoulutettavalla hevosella näiden mainittujen perusvasteiden täytyy onnistua siten, että hevosella voidaan ratsastaa kolmessa askellajissa ja hidastaa tai ratsastaa eteenpäin siten, että päästään askellajista toiseen, päästään suoralle uralle ja loiville kuvioille. Hevonen rentoutuu ja liikkuu pitkällä selkälinjalla. Ensimmäinen kierros rakennustyössä on valmis, kun näissä onnistutaan kohtuullisella varmuudella, kohtuullisen pienistä merkeistä. Hevonen ymmärtää jossain määrin, että tekemisen kuuluu jatkua, kunnes ohjeet vaihtuvat.

Kun tähän on päästy, alkaa seuraavan kerroksen rakentaminen, hevonen on todennäköisesti nelivuotias. Pidätteiden laadussa kiinnitetään huomiota enemmän vasteen laatuun, hevosen tulisi säilyttää oikea työskentelyasento ja vastata nopeasti eriasteisiin pidätteisiin. Sen täytyy pidentää askeltaan ja nopeuttaa askeltaan erilaisista eteenpäinajavista avuista. Se alkaa myös kääntyä, asettua ja taipua loiville ratsastusradan teille ja säilyttää hyvin tasapainonsa ja eteenpäinpyrkimyksensä näissä. Hevonen kulkee suurimman osan aikaa suorana vartalostaan eli etuosa ja takaosa samalla uralla sekä kääntyy samanlaatuisesti molempiin suuntiin. Hevosen liikkeen laatu on kasvaneen ymmärryksen myötä tasaisempi - hevonen säilyy paremmin ohjeistetussa tempossa itsestään.

Kolmas kierros alkaa, kun hevonen on yleensä viisivuotias. Pidätteiden vasteissa hevonen alkaa siirtää painopistettään paremmin takaosalleen, eteenpäinajavien apujen vasteissa hevonen lisää työntövoimaansa. Kääntyminen, asettuminen ja taipuminen tapahtuvat symmetrisesti ja mahdollistavat 10 metrin volttien ratsastamisen hevosen säilyen hyvässä tasapainossa ja tahdissa, sen kehon kannattelun kärsimättä. Hevonen pystyy näiden apujen vasteiden paremman laadun vuoksi siirtymään myös laukasta suoraan käyntiin ja takaisin laukkaan rennosti ja tasapainoisesti sekä tekemään käynnissä takaosakäännöksen. Sen työntövoima riittää kantamaan vastalaukan ja keskiaskellajit sekä pienet hetket kokoamista siirtymisten yhteydessä. Hevosen ylälinja vahvistuu ja se jaksaa kannatella itsensä kohtuullisessa tasapainossa itsenäisesti kokonaisia liikekokonaisuuksia.

Neljänteen kerrokseen päästäneen, kun hevonen on kuusivuotias. Hevosen kehon voimistuminen mahdollistaa, että pidätteiden vasteet ovat suoraan rinnastettavissa kokoamiseen. Eteenpäinajavista avuista hevonen lisää työntö- ja kantovoimaansa, joka ilmenee kasvaneena lennokkuutena ja ilmavuutena liikkeessä. Hevosen vasteet taivutukseen, suoristukseen eli asento- ja tiekontrolliin ovat niin tarkkoja, että ne mahdollistavat avo- ja sulkutaivutusten ratsastamisen. Hevonen pystyy kannattelemaan itsensä pienemmissä kaarteissa ja nopeissa suunnanmuutoksissa lennokkuuden ja tahdin levollisuuden kärsimättä säilyttäen symmetriansa. Sen tasapainon ja tempon säätelyyn antamat vasteet mahdollistavat laukanvaihtojen opettamisen ja ratsastamisen. Hevosen kantovoima ja vasteet eteenpäinajaviin apuihin riittävät sekä koottujen että lisättyjen askellajien suorittamiseen tahdikkaasti ja hyvässä, itsenäisessä kannossa. Hevonen ei jännity kokoamisissa.

Tämän jälkeen tulee viides kerros, jolloin hevonen on tyypillisesti seitsenvuotias. Hevosen vasteet pidätteisiin ovat yhä selvemmin kokoavia - hevonen siirtää painopistettä voimistuneelle takaosalleen. Eteenpäinajavien apujen vasteet antavat puolestaan vielä asteen verran enemmän kanto- ja työntövoimaa. Näiden vasteiden yhdistelmänä ratsastaja pystyy kontrolloimaan hevosen tempoa ja vartalonasentoa siten, että piruettilaukan ratsastaminen mahdollistuu ja hevonen voidaan kääntää puolipiruettiin. Kantovoiman, kontrollin ja tasapainon sekä reaktionopeuden kasvaessa hevosella voidaan ratsastaa useita laukanvaihtoja peräkkäin sarjoissa sekä tehdä sulkutaivutuksia peräkkäin molempiin suuntiin. Lisääntynyt voima mahdollistaa myös liikkeessä vahvistuvaan kadenssiin, tahdin levollisuuteen.

Tämän jälkeen rakennettavat kerrokset tulevat hevosen kasvavan voiman myötä. Hevosen aina vain paremmin takaosalleen siirtyvä painopiste mahdollistaa kokoavimmat liikkeet, piaffen, passagen ja kokopiruetit.

Tämä siis silloin, kun kyseessä on hevonen, jolla on tasapainoinen ja kohtuullisen ryhdikäs, lajiin soveltuva rakenne. Sitä ratsastaa ratsastaja, joka tietää, mitä tekee, ja hevonen on saanut olla terve koulutuksen ajan. Erilaiset ongelmat voivat heijastua koulutuksen etenemiseen, joten jokainen hevonen lopulta etenee yksilöllisesti.

Miksi kirjoitin tämän? En aina ole täysin vakuuttunut siitä, että ratsastuksenharrastajat ymmärtävät, miten eteneminen lajissa tapahtuu. Ihmetellään toisinaan, miksi "junnataan perusasioita" ja miksi taas joskus edetään johonkin tehtävään. Toisinaan myös ei ymmärretä, miksi nyt ratsastettiin eteen, kun viimeksi treenissä hidastettiin. Jotta hevosen koulutuksessa voidaan edetä seuraavalle tasolle, täytyy senhetkisen tasokerroksen joka nurkka olla yhtä vahva. Tämä tarkoittaa, että hevosen vasteiden laatu perusavuille on joka tavalla yhtä vahvaa ja varmaa. Jos vasteet yhdelle avulle ovat laadultaan heikommat, siirtyminen tasolta toiselle ei onnistu. Tästä mittarina toimii hyvin myös hevosen rentous reaktioissaan ja eri liikkeissä.

Joskus ratsastajat tekevät virhearvioita. Se on inhimillistä. Hevonen tuntuu valmiilta, siirrytään seuraavalle tasolle, jossa aletaan kohdata eriasteisia hankaluuksia. Hevosen rentous katoaa, tulee tahtirikkoja, se tulee vahvaksi tuntumalle tai jää pohkeen taakse... Jos ongelma ei ole korjattavissa muutamilla toistoilla, tulee laskeutua takaisin edelliselle tasolle ja kiertää tarkistamassa jokainen kulmakivi. Yleensä johonkin näistä on ilmestynyt "säröjä" ja ko. kulmakiven vasteet täytyy vahvistaa uudelleen oikeiksi. Mahdollisesti koko kerroksessa tehty perustustyö ei ole tuottanut riittävää voimaa tai ymmärrystä, jotta hevonen voisi siirtyä seuraavalle kerrokselle. Pitää kiertää koko kerros ympäri uudelleen ja vahvistaa tekemistä, kunnes hevonen on valmis uuteen yritykseen. Toisinaan "säröt" yltävät vielä kerrosta alemmas ja alkoivat näkyä vasta myöhemmin selvästi. Silloin pitää rohjeta mennä korjaamaan ongelma sinne, mistä se on saanut alkunsa. Joskus tällaiseen työhön menee enemmän aikaa, joskus vähemmän. Joskus hevonen tarvitsee kokonaan ylimääräisen vuoden jollain tasolla ja joskus se jää fyysisistä syistä jollekin tasolle. Toisinaan edistymättömyyden syy on terveydellinen, joten ratsastajan on kuunneltava hevosta tarkalla korvalla.

Kaikki hevoset ja ratsastajat eivät etene kerroksissa montaakaan tasoa ylöspäin tai etenevät ratsukon omista syistä ja vaikeuksista johtuen hyvin hitaasti. Joskus hevosten koulutus on epäonnistunut siten, että se pitää käytännössä aloittaa uudelleen. Tämä tapahtuu esimerkiksi silloin, kun hevonen on alussa oppinut täysin väärän työskentelyasennon. Kaikille hevosille kolmannen kerroksen ylittäminen ei ole mahdollistakaan esimerkiksi perusaskellajien luontaisen mekaniikan heikkouden vuoksi. Tällöin hevonen saattaa osittain päästä seuraaville tasoille siinä askellajissa, joka on hevosen vahvin, mutta ei muissa. Hevosen optimaalinen kilpailutaso määräytyy sen kerroksen mukaan, jossa hevonen onnistuu kaikissa tehtävissä. Siirtymävaiheessa kerroksesta toiseen voi epävarmuuksia tulla vastaan, mutta mikäli hevonen ei jonkin ajan kuluessa ala viihtyä uudella tasolla, on syytä palata takaisin sinne, missä hevonen oli varma tekemisessään.

Eläimen ongelma on, että sitä kouluttaa ihminen, joka on erehtyväinen. Olen tehnyt eriasteisia virhevalintoja ja -kokeiluja urallani paljon. Uskallan väittää, että vasta viimeisen vuoden tai parin aikana olen todella päässyt kiinni siihen laadulliseen ymmärrykseen, joka mahdollistaa uusien kerrosten rakentamisen siten, että se tuottaa haluttua tulosta. Ja joka päivä opin uutta. Tästäkään syystä en koe painetta ratsastaessani tai valmentaessani edetä asioissa tai pitäytyä vanhassa. Uusia asioita pitää kokeilla, mutta pitää tietää mitä tekee ja milloin ja uskaltaa palata takaisin edelliselle tasolle, kun ei onnistu. Totuus on aina kaikkien näiden neljän kulmakiven keskellä, ja rakennuksen kattona toimii kulloisessakin kerroksessa luottamus hevosen ja ratsastajan välillä.

Ratsastuksen ja eläimenkoulutuksen iloa jouluunne!

PS. Uusittu Perusratsastus tulee markkinoille alkuvuodesta, viimeinkin, monen vuoden lupailemisen jälkeen. Koska harmillisesti emme ehtineet joulumarkkinoille, jättäkäähän joululahjakassastanne pieni vara tälle kirjalle. Uskon, että se on lukemisenarvoinen, jos ylle kirjoitettu kuulosti korvaanne kiinnostavalta ja järkevältä.