tiistai 22. lokakuuta 2013

Mitä harjoitella?

Usein minulta kysytään, mitä hevosen kanssa voisi harjoitella ohjattujen harjoitusten välissä. Tämä kysymys saa minut toistuvasti hämilleni, sillä itselläni ei ole koskaan vaikeuksia miettiä, mitä pitäisi harjoitella - hevonen ja sille suunnitellut (kilpasuoritus)tehtävät kertovat minulle tämän aina.

Miten sitten harjoittelen? Se on lopulta hyvin yksinkertaista. Otan esimerkiksi hevoseni Ravennan, iältään 12-vuotiaan ja koulutustasoltaan jotain vaativasta vaikeaan olevan tammahevosen. Se ensinnäkin treenaa joko 1+1- tai 2+1-rytmissä. Eli sillä on lajityypillinen, voima- ja tekniikkapainotteinen harjoituskerta joko joka toinen päivä tai kaksi päivää peräkkäin, jonka jälkeen tulee palautuspäivä. Palautuspäivän liikunta voi olla käytännössä maastossa kävelyä tai areenalla vain verryttelyosuuden ratsastamista. Toisinaan tämä välipäivä on myös vain laitumella samoilua. Säännöllisesti voimapäivän korvaa rivakka laukka maastossa.

Varsinaisen työskentelypäivän kulku tämän hevosen kanssa on seuraava: se kävelee pitkin ohjin n. 5 minuuttia, jonka jälkeen aloitan käyntityöskentelyn. Jos en työskentelisi käynnissä yleensä melko pitkään ennen ravaamista, ratsastaisin pidempään pitkin ohjin. Pyrin kuitenkin pitämään treenin kokonaiskeston järjellisenä (max. 60 min., mielellään 45 min.), siitä syystä pitkin ohjin-osuus jää lyhyehköksi.

Tämän jälkeen hevonen saa tehdä kaarevilla urilla useita pysähdyksiä. Näissä katson, että hevosen vaste on riittävän nopea molemmille avuille, sekä pidätteelle että pohkeelle. Korjaan vastetta tarpeen mukaan, kunnes sen laadulliset ominaisuudet vastaavat ihannettani reaktionopeuden ja työskentelyasennon suhteen. Kaarevilla urilla taivutettuna tehdyt pysähdykset ovat ratsastajalle helppo tapa keskittää hevosen vartalo omien apujen keskelle. Haluan, että hevonen pitää annetun kurssin ja kyljenmitat kaikissa vasteissaan. Mikäli se pyrkii pois annetusta tilasta, korjaan tämän tässä vaiheessa tarkasti. Hevosen alakaula ei saa jännittyä sen vastatessa pidätteeseen vaan sen kaulantyven kannattelun tulee säilyä. Tällöin eteenratsastuksen yhteydessä hevosen ryhti (kaulan korkeudesta riippumatta) eli etuosan kannattelu vain kasvaa. Haluan, että hevonen lähtee liikkeelle "ylämäkeen" hyvin kevyestä ja nopeasta pohjeavusta. Kun vasteet ovat hyviä, teen muutamat jyrkät pohkeenväistöt käynnissä. Haluan tuntea näissä saman kannattelun ja mahdollisimman säännöllisen poljennan, jota tarvittaessa jäsentelen piiskan kosketuksin - en halua lisätä liian monta pohjeapua vaan säästelen niitä mieluusti myöhempää varten, sillä uskon, että jokaisella hevosella on jokin kiintiö pohjeapujen määrässä, jonka täytyttyä hevosen antama vaste heikkenee laadullisesti. Kun tunnen, että erityisesti hevosen takajalkojen poljenta on symmetristä kaikissa askelissa, siirryn raviin. Vaihtelen käyntiosuuden pysähdysten ja väistöharjoittelun järjestystä toisinaan ja joskus tyydyn vain toiseen osuuteen. Toisinaan yhdistän väistöharjoittelun ja pysähdykset ja järjestelen hevosen perusvasteet kuntoon siten. Käyntityöskentelyn kesto on n. 10-15 min. ja tavoite on varmistaa hevosen vasteet perusapuihin laadullisesti oikeiksi ja aktivoida oikeat lihasryhmät alustavasti oikeaan työhön.


Seuraavaksi ravaan. Ravityöskentelyn tarkoitus on lämmittää hevosen lihaksistoa ja valmistaa se tuleviin tehtäviin. Teen tietoisia temponmuutoksia erilaisissa valitsemissani tasapainotiloissa, välillä selkeästi eteen-alas hevosen selkälinjaa venyttäen ja välillä tasapainotukseen lyhyemmille ja jäntevämmille askelille. Verryttelyn teen aina kevyessä ravissa ja se on kestoltaan n. 10-15 minuuttia, jonka aikana tuon hevosen portaittain siihen kokoamisasteeseen, jossa haluan tehdä varsinaiset harjoitteet. Tähän käytän erityisesti kulmia, joita kohti lyhennän hevosen askelta ja sitten nopeutan. Leikittelen paljon askeleen tempolla ja tahdilla, kunnes löydän sellaisen tasapainon hevoselle, josta sen on helppo ottaa isojakin, levollisia askeleita menettämättä etuosan kannattelua ja kevyttä kuolaintuntumaa. Kokoamisessa minua auttaa leikittely hevosen vartalonasennolla aina suorasta taivutukseen ja jälleen suoristuksen kautta toiseen taivutukseen. Haluan, että hevosen vartalo toimii verryttelyn lopuksi kuin portaaton haitari, jota voin säädellä kaikkiin suuntiin. Pidän tärkeänä, että työskentely yhdistää sopivasti hevosen henkistä rentoutumista ja lihasten rentoutta sekä yhä voimakkaammin aktivoituvaa lihastyötä ja voimistuvaa keskittymistä. Joskus yhdistän verryttelyyn pohkeenväistön tai avotaivutuksen askeleita. Jos raviverryttely pitäisi tiivistää muutamaan sanaan: harjoittelen hevosen vasteita perusavuille ravissa säädellen sen työskentelyasentoa huomattavan selkeästi.


Verryttelyn jälkeen annan hevosen palautua käynnissä hetken. Sen jälkeen teen joitain tarkistavia pysähdyksiä tai melkein pysähdyksiä, joissa varmistan perusvasteiden laadulliset ominaisuudet oikeiksi.
Varsinainen työskentely pitää sisällään liikkeitä, joita tulee tehdä hevosen kanssa kouluratsastusareenalla - Ravennan ollessa kyseessä: avotaivutuksia, sulkutaivutuksia, pohkeenväistöjä, siirtymisiä, temponmuutoksia, voltteja, laukanvaihtoja, piruetteja, piaffea ja passagea... mutta ei koskaan kaikkia kerralla. Valikoin työn alle muutaman liikkeen, joiden harjoittelu tukee toisiaan. Koska haluan varmistua siitä, että hevonen onnistuu ja jaksaa, maksimoin todennäköisyydet myös siten, että teen joko laukka- tai ravipainotteisen session tai vastaavasti näiden välisiin siirtymisiin painottuvan harjoituksen. Työskentelyjaksossa vaihtelen hevosen tasapainotilaa, tempoa ja tahtia kaiken aikaa, mutta liikkeiden sisällä pienemmällä haitarilla, jotta hevonen kehittää myös staattisempaa kuntoa, jonka kestävyys riittää kilpailusuorituksen vaatimustasolle (max. 5 minuuttia sama kokoamisaste). Koska haluan, että hevonen onnistuu mahdollisimman hyvin, teen laukkapainotteiset harjoitteet tämän hevosen suosimalla nurmipohjalla aina kun siihen on mahdollisuus ja ravityöskentelyn hiekkapohjalla. Ravennalla on pienet lyömähokit kenkiensä kannoilla nurmityöskentelyä varten. Harjoitusten kokonaiskesto tarvittavien palautuskäyntien kera on max. 15-20 min.  Jos pitäisi tiivistää työskentelyjakson anti muutamaan sanaan: säätelen hevosen perusvasteiden laatua liikkeiden sisällä.

Lopuksi palautan hevosen joko pitkään kävelemällä (nurmipohjalta kotiin) tai hölkkäämällä n. 5 minuuttia eteen-alas, jonka jälkeen talutan hevosta kunnes se osoittaa palautumisen merkit hengittämällä tasaisesti. Hien alkaessa kuivua hevonen pääsee talliin.

Yhteenvetona harjoittelustani: harjoittelen hevoseni kanssa oikealaatuisia vasteita perusavuille sekä yksittäisinä harjoitteina että osana tiettyä liikettä.

Uskon vakaasti, että helpon tason kouluratsastuksessa ns. tasolliseen huippuun pääsee harjoittelemalla pelkästään näitä perusvasteita. Kun hevosen antama vaste pidättäville, eteenpäinajaville, kääntäville, taivuttaville ja väistättäville avuille on laadullisesti liki täydellinen sekä reaktionopeuden että reaktion laadun puolesta, on ratsastus helppoa ja tyylikästä ja sillä voittaa varmasti monta helpon tason kilpailua.

Mitä tulee hevosten yksilöllisiin tarpeisiin: viisas ratsastaja mahdollistaa hevosen onnistumisen. Tämä ajatus määrää sen, mitä ja miten hevosen kanssa harjoitellaan. Kuinka paljon kävellään, otetaanko verryttelyaskellajiksi ravi vai laukka, mitä liikkeitä käytetään hevosen tasapainon parantamiseksi ja kuinka paljon työskentelyä tauotetaan? Yhdentekevää ei ole ratsastajankaan ominaisuudet, sillä jokaisen henkilökohtaiset vahvuudet ja heikkoudet vaikuttavat siihen, mikä on helppoa ja mikä vaikeaa. Tärkeintä on, että ratsukko kokonaisuutena onnistuu ja tekee mahdollisimman paljon laadullisesti oikeita hetkiä. Tästä syntyy oikeaa oppimista ja suoritusvarmuutta, josta on mahdollista ponnistaa vaativampiin harjoitteisiin.

Harjoitteluniloa syksyyn!

PS. Joskus säätilat aiheuttavat päänvaivaa ratsastajille. Muistakaa silloin, että jäisellä pihatielläkin voi harjoitella pysähdyksiä, liikkeellelähtöjä ja vaikkapa pohkeeväistöä väistellessään jäisiä kuoppia tiellä. Ja kaiken sen voi vielä tehdä hyvin! ;)