torstai 26. kesäkuuta 2014

Testaa itseäsi ja ota vaikutteita

Oppiäitini Kyra on usein julkisesti sanonut: "Jos teet niin kuin olet aina tehnyt, saat sitä mitä olet aina saanut." Tämä tarkoittaa, että mikäli ratsastaja haluaa kehittyä ja edistyä, pitää olla valmis muuttumaan ja muuttamaan asioita. Joskus jopa kokeilemaan uutta.

Ratsastus on laji, jossa helposti urautuu. Tämän näkee ratsastajien suuressa maneerien kirjossa. Ratsastuskoulut ovat paikkoja, joissa opettajien pitäisi pysyä kovin valppaana korjaamaan alkavat huonot tavat. Mitä suuremmat ryhmät, sitä vaikeampi on puuttua yksittäisten ratsastajien virheasentoihin, väärään tekniikkaan tai huonoon ajoitukseen. Usein sellainen ratsastaja, joka pärjää ryhmän mukana, onnistuu harjoituksissa kohtalaisesti, saa helposti "pitää virheensä", oli se sitten vaikka käsien väärä asento tai paukuttavat pohkeet. Tästä syystä monelle ratsastuskouluratsastajalle olisi todella tärkeää ottaa säännöllisin väliajoin yksityistunteja, joissa pääpaino olisi perustekniikan hiomisessa. Ihmiskeho on se väline, jolla hevosta ratsailla hallitaan. Jos tämä instrumentti on epäkunnossa tai toimii teknisesti huonosti, ratsastus tulee aina olemaan sitä samaa.

Urautumiseen eivät syyllisty vain ratsastuskouluissa ratsastavat. Yksin harjoittelevat yksityisratsastajat lienevät vielä suuremmassa vaarassa tehdä asiat aina samalla tavalla; hevonen pysyy samana joka viikko ja päivä eikä heillä ole edes ketään muistuttamassa siitä, mitä piti korjata! Yksin ratsastavan ihmisen vastuu omasta harjoittelustaan on valtavan suuri, jopa epäinhimillinen. Ihmisen on kovin vaikea toimia sekä urheilijan että valmentajan (peilin) roolissa yhtä aikaa. Helposti pienet virheet lipsahtavat sormien välistä ja ajanmyötä kasvavat yhä isommiksi ongelmiksi. Yhtäkkiä ratsastaja huomaa, ettei hevonen enää vastaa perusapuihin lainkaan halutulla tavalla tai on tullut vinoksi tai mitä milloinkin.

Kehittyvän ratsastajan on tärkeää testata itseään. Tähän sopivia ovat tietynlaiset harjoitteet ja kilpailusuorituksenkaltaiset tilanteet. Mitä tulee kouluratsastukseen: jos pystyy ratsastamaan useita liikkeitä peräjälkeen haluamallaan tasolla ja laadulla, asiat yleensä ovat hyvin. Jos väliin tarvitsee aina "mietintäympyrän", on harjoittelu menossa väärille urille tai ympyrältä ei olisi pitänyt vielä poistuakaan. Itse teen paljon pysähdyksiä ja siirtymisiä läpi erilaisten tehtävien, testaan että voin millä tahansa hetkellä esim. pysäyttää hevosen ja jatkaa samaa harjoitusta. Oli kyseessä sitten voltti, keskiravi, avo- tai sulkutaivutus. Jos pystyn pysäyttämään hevosen samalla reitillä, samassa vartalonasennossa sekä samassa muodossa ja pääsen liikkeelle takaisin harjoitukseen samoilla laadullisilla ominaisuuksilla, asiat yleensä ovat mallillaan.

Ratsastajan on myös hyvä ottaa vaikutteita muualta, muista ratsastuksenlajeista. Carl Hester on sanonut, että hyvä peruslaukka tuntuu siltä kuin ratsastaisit hyvällä imulla kohti isoa okseria. Myös siis silloin, kun hevosella tehdään laukkaa ns. sileällä. Tällainen mielikuva voi olla hyvinkin hyödyllinen, kun harjoittelee yksinään.
Eilen treenasin puolipiruetteja vanhimmalla hevosellani. Voisi jopa sanoa, että ko. hevonen viihtyy paremmin kokopiruetissa, koska puolipiruetti paljastaa sen virheet helpommin. Siinä harjoitellessani minulla oli tunne, etten pysty riittävän tarkasti hallitsemaan linjaa ennen ja jälkeen kuvion, mutta että myös kuvion aikana kontrolli ei ollut haluamallani tasolla. Tein muutamia puolipiruetteja uralta, jotta pystyisin paremmin hahmottamaan missä menen. Sitten tuli mieleeni, että aikanaan Englannissa pooloponeja ratsastaessani ohjeena oli kääntää poneja "aitaa vasten" eli siten, että esim. pensasaita pakottaisi hevosen kääntymään nopeasti. Harjoitus sellaisenaan ei toimi huomattavasti kontrolloidumman ja kootumman piruetin parantamiseen, mutta ajatuksentasolla siinä oli ideaa. Tätä tietoa käyttäen valitsin ns. 3/4 linjan kentällä ja tein puolipiruetit uraa kohti, rajatussa tilassa. Tuloksena huomattavasti paremmat puolipiruetit, kootumpi hevonen ja paremmin koordinoidut laukanvaihdot.

Mitä enemmän ratsastaja harjoittelee yksin tai vailla yksityisopetusta, sitä enemmän hän tarvitsee aivojaan. Ei selittääkseen itselleen, miksi nyt ei onnistu, vaan testatakseen ja haastaakseen itseään, valvoakseen omaa kehitystään ja keksiäkseen uusia lähestymistapoja tehtäviin, menettämättä hevosen tuntemaa signaalien logiikkaa.

Lopulta elämässä tieto siitä, mikä on väärin, on painoarvoltaan suhteellisen vähäinen, huomattavasti tärkeämpää on keskittyä siihen, mitä asialle voi tehdä. Lisäksi tulee tietää, mitä tahtoo. Mitä tulee ratsastukseen, haluatko ratsastaa tasolla helppo B vai vaativa B? Ja haluatko tehdä liikkeet arvosanalla 6 vai 8?