keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Mitä on ratsastettavuus?

Edellinen blogikirjoitus on elokuun alulta. Sittemmin paljon on tapahtunut: olemme muuttaneet hevosten kanssa Vantaalle. Ennen muuttoa yksi hevosista löysi uuden kodin. Muuton jälkeen aloitin Ypäjällä opiskelut masteropettajaksi. Aloitin myös jo jonkin aikaa suunnitteluasteella olleen yhteistyön Trainer4riding-palvelun kanssa. Minun palveluitani on nyt siis ostettavissa sitäkin kautta esimerkiksi videotuntien muodossa. Kannattaa käydä tutustumassa: http://trainer4riding.fi/
Tarjolla on useanlaisia työkaluja tavoitteelliseen treenaamiseen!

Nyt ensimmäisen kiireettömän iltapäivän kunniaksi päätin kirjailla muutaman sanan käsitteestä ratsastettavuus. Mitä sillä tarkoitetaan?

Kun nuoria hevosia arvioidaan ja puhutaan niiden ratsastettavuudesta, sillä tarkoitetaan hevosen luontaista rakennetta, liikeratoja, tasapainoa ja koordinaatiota yhdistettynä sen luonteeseen, vireyteen ja saamaansa peruskoulutukseen. Kuinka hyvin hevonen ottaa vastaan ratsastajan vaikutuksen ja kuinka se sopeutuu tehtäviin. Hyvällä ratsastettavuudella on iso merkitys hevosen tulevaisuuden näkymien suhteen - pelkästään näyttävät askellajit eivät tee hevosesta hyvää ratsua vaan sen  hyvä koulutettavuus on yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää.

Kun puhutaan aikuisten hevosten ratsastettavuudesta, tykkään jakaa tämän kolmeen osioon:

1) Koulutustaso. Koulutustaso on se, mihin tehtäviin hevonen on koulutettu. Mitä teknisiä liikkeitä se osaa suorittaa, mihin se ymmärtää sopivan työskentelyasennon ja tasapainon tilan. Koulutustaso kilpaurheilussa on se tekninen taso, jolla hevonen suorittaa vähintään 60 prosentin tasolla, mieluummin prosentein 65% ja yli.

2) Voimistelutaso. Hevonen voi olla esimerkiksi koulutettu tasolle vaativa B, mutta mikäli se ei ole tasoa vastaavassa treenissä, sen voimistelutaso saattaa estää sitä suoriutumasta koulutustasoaan vastaavasti. Hevosen sairastuessa / ikääntyessä sen voimistelutaso aina heikkenee. Hyvä voimistelutaso takaa sen, että hevonen voi suoriutua tehtävistä itseään kehittävällä tavalla, vahingoittamatta itseään, ja niin että se näyttää myös ulospäin elastiselta ja helpolta.

3) Herkkyystaso. Hevonen voi olla koulutettu tietylle tasolle ja voimisteltukin hyvin, mutta mikäli sitä ratsastaa esimerkiksi kokemattomampi ratsastaja, jonka apujen tekniikka ja ajoitus on puutteellinen, hevonen ns. tylsistyy avuille. Vain oikea-aikainen vaikuttaminen ja hellittäminen tekevät hevosesta herkän ja kevyen ratsastaa. Ratsastajan kankea ja hidas raajojenkäyttö tekee hevosesta aivan samanlaisen ratsastaa. Oikea herkkyystaso mahdollistaa sen, että ratsastaja voi vaikuttaa kevyin ja nopein avuin ja että ratsastus voi näyttää elegantilta.

Yleensä kun ratsastaja puhuu hevosen ratsastettavuudesta, hän oikeastaan tarkoittaa voimistelu- ja herkkyystasoa, sillä niillä on suurempi vaikutus ratsastuskokemukseen kuin hevosen koulutustasolla. Kaikki nämä yhdessä kuitenkin muodostavat sen kokonaisuuden, jota ratsastettavuudeksi nimitetään.