torstai 7. huhtikuuta 2022

Äkkiä nyt

 Voi ei.. maneesiin on kohta tulossa ruuhka, äkkiä nyt, että ehditään alta pois.
Äh, hitsit, myöhässä tunnilta taas, äkkiä nyt satula selkään, että ehditään vähän verkata.
Voisitko laittaa takapuomin kiinni? Tämä yleensä lastautuu kyllä nopeasti. (Äkkiä nyt, ettei tuo hermostu odottamiseen.)

Jos minun pitäisi nimetä yksi ainoa asia, joka pilaa hevosen koulutuksen, se on hetki, jolloin jotain tehdään "nyt äkkiä". Jonkin asian nopeasta tekemisestä ei useinkaan seuraa hyvää. Harmittomimmillaan se on sitä, että nuorta hevosta juoksutetaan ennen ratsastusta kävelyttämättä sitä alle tai sitä, että hevonen harjataan nopeasti ennen satulointia. Pahimmillaan "äkkiä nyt" tekee hevosesta huonon lastata, jännittyneen tai vastustelevan, jopa vaarallisen käsitellä tai ratsastaa tai aiheuttaa loukkaantumisia ja rasitusvammoja. Kiire ja hevosen koulutus eivät mahdu samaan lauseeseen. 

Tämä ei ole mikään uusi teesi, tästä on puhuttu julkisesti paljon. Tärkeää mielestäni olisi mieltää se oikein. Hevosia voi joissain tilanteissa nimittäin hyvinkin kouluttaa tietyissä taidoissa nopeasti, kouluttamisen ollen silti kestävää. On siis täysin mahdollista, että joku hevonen on laadukkaasti sisäänratsastettu kolmessa viikossa menemään kolmessa askellajissa haluttua reittiä ja ylittämään ehkä kavaletin. Ihan yhtä mahdollista on, että sisäänratsastukseen menee kolme kuukautta. Aika on hevosten kohdalla hyvin suhteellista, ne voivat astua ratsuksi opiskelun polulle hyvin erilaisista lähtökohdista. 

Joku onnellinen hevosyksilö on saanut geenilotossa hyvän hermorakenteen, se on luontaisesti luottavainen suhteessaan ihmiseen ja ympäristöön, fysiikaltaan se on kasvanut tasapainoisesti, ja aloitetaan oikeassa kehitysvaiheessa. Sitä on sen lisäksi käsitelty johdonmukaisesti varsasta saakka, eikä sillä ole minkäänlaisia haasteita ihmissuhteessaan. Tällainen hevonen voi olla nopea alkukouluttaa. Toinen voi olla luontaisesti hermostunut, nopeasti huolestunut, pakeneva, se voi olla kasvanut pitkään laumassa eikä tunne ihmistä, kaikki on sille uutta. Tai se on kertaalleen ollut ihmisen kanssa töissä huonossa kasvuvaiheessa ja oppinut pitämään työntekoa vaikeana, ehkä jopa epämukavana tai pelottavana. Tällaista hevosta on hitaampi kouluttaa. 

Haitallinen kiire tapahtuu hetkissä. Se on sitä, kun ei malteta tehdä riittävän huolella niitä kaikkein merkityksellisimpiä toistoja. Varmisteta sitä, että hevonen ymmärtää, mitä siltä halutaan milläkin merkillä ja missäkin hetkessä. Kiire johtaa oikomiseen, ja oikominen johtaa epäonnistumiseen jollain aikavälillä, heti tai myöhemmin. Kiirettä on myös se, kun hevonen laitetaan liian nopeasti liian vaativiin fyysisiin tehtäviin. Kiire näkyy myöhemmin hevosen elämässä urheiluvammoina, vahvempina kuolaimina, hitautena avuille, käytöshäiriöinä tai väärin opittuina liikeratoina. 

Otan aiheen puheeksi itsereflektion seurauksena: kun minä epäonnistun hevosen kanssa, liki jokaisella kerralla syy on kiireessä. Ei vähiten siksi, että olen väärässä mielentilassa olemaan hevosen kanssa, opettamaan sitä. Niillä kerroilla, jolloin syy ei suoraan ole kiireessä, se löytyy omasta turhautumisestani olosuhteisiin: tallin pihalla saa kahlata kolmekymmensenttisessä sohjossa, kengät ovat sukkia myöten märät ja jalat jääkylmät ennen kuin hevoseen on edes koskenut, ja mitä näitä nyt on... Nälkä ja vessahätä ovat huonoja seuralaisia. Niiden vallitessa on huono aistia pieniä vivahteita.

Kiireessä tulee myös kuurouduttua. Vähän turhan nopeasti kun siirtyy verryttelystä kokoavaan työskentelyyn, ei huomaa, että hevonen jäi vähän vasten vasenta jalkaa, ja sitten sitä jo huomaakin, että kokoaminen on huonoa laadultaan, hevonen jähmettyy, jousto katoaa. Kiireinen mieli turhautuu, ei ratko ongelmia yhtä tehokkaasti kuin levollinen, joten asia jää ratkomatta siihen saakka, kunnes tehtävää tekee uudelleen, levollisemmin, ja totuus valkenee.

Minä yritän kovasti opetella pois kiireys-kuuroudesta. Löytää itseni levolliseksi niihin hetkiin, joissa hevoseni kohtaan. Ja miettiä, mikä on tehtävissä laadulla, jos kellolla mitattavaa aikaa on käytössä rajallisesti. Joskus nimittäin pari hyvää toistoa jossain perusasiassa on paljon enemmän kuin viisitoista välttävää vaikeammassa, niin siinä hetkessä kuin pidemmällä aikavälillä.

Kiireettömyyttä ja mielenrauhaa! Kyllä se kevät...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti