Kolme ohjetta kokoamiseen

Näin joulun alla ajattelin, että on aika laittaa ilmoille muutama käytännönneuvo, joilla omaa ratsastustaan voi parantaa. Nämä seuraavat kolme ohjetta ovat sellaisia, jotka joudun käymään läpi jokaisen uuden ratsastajan kanssa, joten voidaan puhua hyvin universaaleista ongelmista. Kaikilla kolmella asialla on myös hyvin suuri vaikutus yhteen kouluratsastuksen tärkeimmistä tavoitteista: kokoamiseen.
Siispä asiaan.


1. Päätä mihin menet

Hevosen tasapaino ja siten oikea työskentelyasento on aina riippuvainen ratsastettavasta reitistä. Ei ole peräänantoa ilman reittiä. Tiedä siis mihin ratsastat! Kaikista selvimmin tämän näkee kulmissa, joissa heittämällä n. 90 % ratsastajista antaa hevosen oikoa enemmän tai vähemmän. Ja nyt siis en tarkoita pelkästään sitä, että hevonen kanttaisi kulman sisään vaan sitä, että ratsastaja antaa hevosen päättää mistä kulma alkaa. Itselläni meni useita vuosia ennen kuin ymmärsin mihin "Kyran kulmaharjoituksella" pyritään: ei ainoastaan reitinhallintaan, yksinkertaisiin apuihin ja hevosen tottelevaisuuteen vaan myös hevosen painopisteen hallintaan. Hyvin moni hevonen nimittäin ennen kulmaa siirtää painopisteensä kohti sisäetujalkaa, vaikkei poistuisikaan ratsastajan valitsemalta reitiltä. Tämä poikkeuksetta vie hevosen painopisteen pois sen takajaloilta ja hävittää siten oikean kokoamisen. Tiedä siis mihin ratsastat, mistä kulma eli kääntyvät askeleet alkavat ja mihin ne päättyvät. Kun hevonen tekee omia ratkaisujaan, korjaa painopiste pidätteellä alkuperäiseen paikkaan (tarvittaessa pysäyttäen), myötää ja jatka. Ole pedantti ja johdonmukainen!


2. Ratsasta hevosen rintakehää

Hevosen selässä on helppo keskittyä turhan paljon siihen, mitä näkee edessään: hevosen päähän. Muista, että se on vain 10% hevosen vartalosta eikä sen sijainnilla ole niin suurta merkitystä, sillä hevosen pää lähes poikkeuksetta tulee oikeaan paikkaan, kun hevosen etuosa muutoin tekee oikeita asioita. Hevosen tulee kantaa rintakehäänsä ja kaulantyveään, jotta se voisi olla tasapainossa. Kun ratsastat hevosta, kuvittele sen etujalkojen taakse ja kaulantyven ympärille "silmukat", joilla ikään kuin nostat hevosta ylöspäin. Tämä mielikuva ei itsessään auta ratsastajaa muutoin kuin säätelemään mihin suuntaan ja minkäsuuruisia apuja hän tekee, mutta voi olla hyvinkin hyödyksi, kun hevosta aletaan koota enemmän. Hevosen pään asettaminen muutama senttimetri jompaankumpaan suuntaan on hyvin usein täysin riittävä toimenpide hevosen pään ja kaulan kaarevuuden kontrolloimiseksi. Kun tasapainossa on ongelma, mieti aina ensimmäiseksi: mihin hevosen säkä osoittaa ja onko se suorassa vai kallellaan? Kuten ensimmäisessä kohdassa todettiin, hallitse hevosen suunta ja painopiste.


3. Anna virheen tapahtua

Kouluratsastusta on kahta lajia: kilparatsastusta ja hevosenkoulutusta. Ensimmäinen tähtää ratsukon vahvuuksien esittämiseen ja heikkouksien peittämiseen, jolloin ratsastaja toisinaan radalla tukee hevosta enemmän kuin on hevosen kehityksen kannalta suotavaa. Jälkimmäinen on se, millä pidetään huolta, että hevonen kehittyy ja myöhemmin tarvitsee yhä vähemmän tukea ratsastajalta.
On äärettömän tärkeää, että ratsastaja harjoitellessaan antaa virheiden tapahtua. Mitä tämä tarkoittaa? Jotta hevonen voisi oppia, pitää olla tapahtuma eli käytös, korjaus ja myötääminen eli vahviste. Jos ratsastaja pitää avut "päällä" enemmän tai vähemmän kaiken aikaa, hevonen ei opi itsenäiseksi eikä siis välttämättä edes kirjaimellisesti opi mitään, mistä olisi hyötyä myöhemmin. Pahimmillaan hevonen turtuu merkeille. Ennakointi tarkoittaa, että ratsastaja tekee valintoja harjoiteltavien asioiden, niiden toteutuksen ja koulutustilanteiden suhteen. Ei että ratsastaja tekee asiat hevosen puolesta. Ratsastaja, joka ei anna hevosen erehtyä, on usein sama ratsastaja, joka ei saa hevostaan koottua. Jotta hevonen kokoaisi itsensä oikein, tulee sen olla tasapainossaan itsenäinen. Tämä tarkoittaa, että ratsastajan on uskallettava jättää hevonen yksin tasapainonsa kanssa silläkin uhalla, että hevonen menettää kantonsa, ja ratsastaja joutuu korjaamaan tasapainon uudelleen. Siis anna ohjeet ja palaute, katso miten käy, korjaa ja anna palaute. Älä häkelly, jos joudut korjaamaan joskus useampaan kertaan. Pidä huolta, että vasteiden laatu säilyy, mutta tee hevosesta samalla itsenäinen. Hevonen voi kannatella itsensä vain jos ratsastaja antaa sen tapahtua eikä kannattele hevosta.


Kun nämä kolme asiaa ovat hallinnassa, loppu on vain hienosäätöä.

Hyvää Joulua!

Yleisön pyynnöstä vielä kuvan kera. Tässä ne mielikuvasilmukat hevosen rungon ja kaulantyven ympärillä. Niillä korjataan, ei kannatella! :) JK. Hevosen rungon ympäri menevä silmukka voisi olla kiinni myös ratsastajan jaloissa. Tämä voisi mielikuvana auttaa vielä paremmin monia, jotta ratsastus ei painottuisi liikaa käsiin.