Hyväksi ratsastajaksi

Hei Suomi! Ja suomenkieliset lukijat. Viime kerrasta onkin aikaa.

Ilta laskeutuu Joensuuhun, jossa olen ollut valmentamassa tänään. Huomenna vielä jatkuu. Tässä kun on hetki aikaa rauhassa olla, on myös sopiva hetki kirjoittaa aiheesta, joka tuli tuossa joitain päiviä sitten mieleeni. Miten tullaan hyväksi ratsastajaksi?

Susanna Rahkamon väitöskirjasta uutisoitiin vastikään: millä aineksilla syntyy toistuvasti ylivoimainen urheilija? Pitää olla äärettömän innostunut, pitää olla kova tekemään töitä. Pitää kysyä itseltään, miksi jokin ei onnistu ja olla valmis muuttamaan tekemisiään, jotta pääsee tuloksiin. Näkemys ohjaa toimiin. Pitää sen lisäksi olla itseluottamusta, luotto siihen, että pystyy ja pääsee tuloksiin. Siitä tulee jälleen polttoainetta innostukselle, josta jälleen kumpuaa voimavara tehdä kovasti töitä.

Allekirjoitan kaiken tämän, vaikken ole moninkertainen olympiamitalisti. Ehkä vain moninkertainen epätodennäköisyyksien selättäjä omassa elämässäni. Minun nykyinen toimenkuvani on pääasiassa auttaa muita ratsastajia prosessissa, jossa he etsivät vastauksia kysymyksiin ja luovat näkemystä uusiin toimenpiteisiin. Yleisesti ottaen suurimmat korjaukset tulen aina tehneeksi ratsastajan instrumenttiin: istuntaan ja kehonhallintaan.

Nämä korjaukset ovat usein hyvin henkilökohtaisia viritykseltään. Monista tuntuu siltä kuin he halvaantuisivat muutosten ensivaiheissa. Silloin kun korjattavaa on vähän, toiset löytävät apua heti ja huomaavat tehtyjen korjausten positiiviset vaikutukset. Tämä jälkimmäinen tilanne on opettajalle helppo - tulos itsessään jo ruokkii oikeansuuntaista toimintaa, ja oppilaan voi jättää levollisin mielin yksin harjoittelemaan asiaa. Kun taas oppilaalla on vaikeuksia sisäistää tai luottaa tehtyihin korjauksiin, kuulee opettaja lauseen: "Musta tuntuu kuin olisin ihan takakenossa/etunojassa/oikealla kyljellä/vasemmalla kyljellä/vinossa/..." Tämä lause sisältää luonnollisesti toisinaan vain neutraalin havainnoinnin, mutta osittain siihen sisältyy pieni tai suurempikin sisäinen protesti. Tunne on vieras ja arveluttava - voiko tämä olla oikein?

Tällainen ajattelu kumpuaa nurinkurisesta ajatusmallista. Ajatuksesta, jossa lähtöpiste on ratsastajan mielessä jollain tasolla "normi", taso, johon muutoksia on verrattava. Referenssi. Kun ajatellaan, että muutoksia on lähdetty tekemään, koska se entinen tekeminen ei ole toiminut toivotulla tavalla, ei referenssinä voida käyttää lähtöpistettä - lähtöpisteen tunne on ollut valheellinen tai väärä eikä siten ole käyttökelpoinen verrokki. Ratsastajan kokemien muutosten referenssinä pitäisi käyttää sitä lopputulosta, mihin halutaan päästä. Maalia. Ideaalia. Tähän vertaamalla tulee ratsastaja edistyneeksi askel kerrallaan haluttuun suuntaan.

Tästä tullaan toki seuraavaan ongelmaan: miten edetä kohti jotain, josta ei ole vielä aiempaa kokemusta, tuntemusta? Katsomalla hyvää ratsastusta, opiskelemalla intohimoisesti ja käyttämällä mielikuvitusta. Kuvittelemalla, miltä voisi tuntua se, mitä kohti haluaa olla matkalla. Usein huomaa, ettei se ole ehkä lähelläkään sitä, missä on jo ollut. Askel kohti tavoitteita vaatii rohkeutta ja luottamusta. Kysymällä, opiskelemalla saatu näkemys Rahkamon osoittaman esimerkin myötä tarjoaa jälleen polttoainetta innolle ja työmotivaatiolle. On jokin suunta, jota kohti lähteä kulkemaan.

Ratsastus ei ole helppo laji. Se on kovin vaikea, jos ollaan oikein rehellisiä. Mutta unelmoida pitää, tehdä kovasti töitä ja tavoitella uusia tasoja omassa tekemisessään. Eikä elää menneisyydessä, jo tehdyssä, vaan hakea kaikupohjaa tulevasta.

Harjoitteluniloa talveen!

Miten valita systeemi?

Muutama vinkki oman tiensä valitsemiseen uusimmassa englanninkielisessä blogitekstissä:

http://balanceddressage.blogspot.de/2016/04/a-system.html

Tahti

http://balanceddressage.blogspot.de/2016/03/rhythm.html

Otamme hiukan kiinni blogitaukoa.

Ratsasta kaikkia jalkoja

Englanninkielisen blogin puolelta uutta luettavaa hevosen tasapainosta ja symmetriasta, jota suoruudeksikin kutsutaan.

http://balanceddressage.blogspot.de/2016/02/ride-all-four-legs.html

Hyvä ratsastus (ja hyvää joulua!)

Istun lentokoneessa matkalla Helsinkiin, josta minulla on vielä jatkolento Ouluun. Elämä on nykyään kovin kiireistä kahdessa maassa työskennellen ja yhä kasvavaa asiakaskuntaa Saksassa palvellen. On tullut aika tehdä joitain muutoksia. Kuten ehkä arvattavissakin on ollut, tämä blogi toistaiseksi hiljenee. Lähdin aikanaan kirjoittamaan näitä blogitekstejä lähinnä omille asiakkailleni oppimisen tueksi ja välillä vain tuulettaakseni omia ajatuksiani. Lukijaluvuista päätellen tekstit ovat tavoittaneet myös muita ratsastuksesta ja hevosista innostuneita ihmisiä. Se on lämmittänyt mieltäni. Tarina ei pääty tähän kuitenkaan. Jatkossa jatkan englannin kielellä kirjoittamista, jolloin se palvelee kansainvälistynyttä asiakaskuntaani paremmin. Projekti ratsastuksellisen internetpalvelun kehittämisestä etenee ajatuksen tasolla koko ajan, käytännössä vielä tipuaskelin. Se projekti toteutunee luettavaan muotoon ensi vuoden puolella.

Olen asunut Saksassa nyt reippaat kolme vuotta. Kulttuurishokki on ollut melko vahvasti läsnä monella rintamalla, eikä vähiten ratsastuksen saralla. Olen tätä aihetta jo aiemmin sivunnutkin, mutta pieni toisto ei liene pahitteeksi. Muutamalla sanalla tiivistäen: kiitos Kyra.

Suomessa asuvat ja vain suomalaista ratsastusta seuraavat eivät ehkä ymmärrä, miksi tässä näin kiittelen. Meille Suomessa ”kyralainen” ratsastus on itsestäänselvyys – normi ja standardi, johon pyritään. ”Kyralaisuuden” tunnistettavampia piirteitä ovat selkeys, johdonmukaisuus, mahdollisimman pienet avut, hevosen itsenäisen tasapainon kehittäminen sekä ylipäätään tasapainoa vaaliva ratsastustyyli, joka on hevoselle helposti sisäistettävä, kaikkia hevosia yleispätevästi kehittävä ja eläinystävällinen. Me olemme niin onnellisessa asemassa, kun emme juuri muunlaista ratsastuskulttuuria tunne.

Etelä-Saksassa näkee monenlaista ratsastusta. Kaikki ei ole hyvää, ja monella hevosella voisi olla ratsastajalleen muutama sana sanottavana paineenkäytöstä ja oikea-aikaisesta hellittämisestä. Usein kuulen eriäviä näkemyksiä perusteltavan tyylieroilla, eri koulukuntien tavalla ajatella ja lähestyä hevosenkoulutusta ja lajia. Kuinka tunnistaa hyvä ratsastus erilaisten suuntauksien viidakosta?

Oli tyyli mikä tahansa, on muutama yleismaailmallinen fakta, joka yhdistää hyvää ratsastusta:

1. Painovoima ja fysiikan lait
   Painovoima on fakta. Yksikään valmentaja ei voi kiistää sen olemassaoloa. Painovoiman vaikutus ei ole tunnettavissa pelkästään silloin, kun ratsastaja erkanee hevosesta vaan se vaikuttaa ihan kaikkeen, mitä hevosen kanssa teemme, ja hevonen tuntee sen jokaisella askeleella. Painovoima aiheuttaa kuormituksen hevosen kehoon. Silloin kun hevosen painopiste ei ole sen kehon keskellä (lue: hevonen ei ole tasapainossa), sen keho kuormittuu toispuoleisesti ja mahdollisesti jopa pistemäisesti. Mitä suuremmista massoista, nopeuksista, kitkakertoimista ja epätasapanoisuudesta on kyse, sitä suurempi on hevosen kehon kokema rasitus. Pahimmillaan tällainen epätasainen kuormitus aiheuttaa kipeytymisiä, loukkaantumisia ja urheilu-uran katkeamisia. Ratsastajan tehtävä on pitää huolta sekä oman kehonsa hevoselle aiheuttaman kuormituksen tasaisesta jakautumisesta (istuen pystysuorassa ja keskellä hevosta) että hevosen oman massan tasaisesta jakautumisesta kaikkien sen jalkojen varaan. Epätasapainoinen, painovoiman kanssa kamppaileva hevonen tuntuu jäykältä ja epäsymmetriseltä ratsastaa.
   
   
2. Anatomia
   Yksikään valmentaja ei voi kiistää hevosen anatomiaa ja biomekaniikkaa. Hevosen terveet liikeradat ja lihakset tehtävineen ovat tutkittuja faktoja. Hevonen on etupainoinen eläin, jonka on ratsastustyössä terveytensä nimissä tuotava painopistettään taaemmas kehossaan koukistamalla takajalkojensa niveliä ja lisäämällä etuosansa kannattelua lihastyöllä. Jotta hevonen ei kipeytyisi prosessissa, sen on liikuttava yhtä aikaa riittävän jäntevänä ja riittävän rentona. Sekä sen on pystyttävä tasapainottamaan itseään kaulallaan. Hevoselta ei voida koskaan vaatia sellaista vastetta, joka on sille anatomisesti tai biomekanisesti mahdotonta toteuttaa.
   Ihmisen anatomia on vielä paremmin tunnettu fakta. Ihmisen on oman terveytensä nimissä istuttava pystysuorassa asennossa, jossa hän säilyttää selkärankansa luonnolliset kaaret. Hänen jalkojensa tulee olla riittävän kulmautuneet, jotta ne voisivat toimia iskunvaimentimen lailla ja auttaa koordinoimaan ratsastajan kehonliikkeitä.
   Ratsastus ei voi olla anatomisesti epäkorrektia sen aiheuttamatta vahinkoa joko ratsastajalle tai hevoselle tai molemmille. Anatomisesti virheellinen ratsastus on aina epäeettistä toimintaa.
   
   
3. Eläinten koulutusteoriat
   Eläinten oppimismekanismeja on tutkittu hyvä tovi. Klassinen ehdollistuminen, operantti oppiminen ja näihin liittyvät mekanismit ovat yksinkertaisia sisäistää ja tieto on avoimesti saatavilla. Eläin oppii oikea-aikaisen vahvisteen kautta. Yleisesti hevosenkoulutuksessa käytetään negatiivista vahvistetta, jossa huolella ajoitettu paineenhellittäminen on kaikista merkityksellisimmässä roolissa. Toissijaisesti käytetään positiivista vahvistetta ja vain hyvin vähän (toivottavasti) positiivista tai negatiivista rangaistusta.
   Hyvä ratsastus on aina johdonmukaista, selkeää ja noudattaa tyylisuunnasta riippumatta näitä lainalaisuuksia ja periaatteita. Jokainen hevosen tarjoama oikea vaste on palkittava valitulla mekanismilla, jotta ratsastusta voitaisiin kutsua hyväksi ja eettisesti perustelluksi prosessiksi.

Hyvä ratsastus on aina helppoa tunnistaa. Se ensinnäkin näyttää yleisesti ottaen vaivattomalta. Se ei aiheuta merkittävää stressiä eläimelle tai ihmiselle. Se johtaa suhteellisen nopeasti oppimiseen ja siten haluttuihin lopputuloksiin. Sekä hevonen että ratsastaja edistyvät tasaisesti ja voivat fyysisesti hyvin ja kivuttomasti. Molempien lihaskunto kasvaa ja olemus muuttuu urheilullisemmaksi, jäntevämmäksi, joka mahdollistaa vastavuoroisesti ratsukon rentoutumisen myös vaikeiden tehtävien keskellä. Tästä seurauksena hyvä ratsastus näyttää aina hallitulta, joustavalta ja kevyeltä.

Näiden seikkojen puuttumista ei voida koskaan selittää tyylieroilla, ainoastaan ammattitaidottomuudella.

Tähän loppuun lyhyt kuvaus. Aloitin vastikään uuden ratsukon kanssa, jonka valmentautumista edellisen valmentajan kanssa seurasin sivusta joitain viikkoja. Valmentaja tuntui olevan kovasti sitä mieltä, että hevonen on kova, vahva ja itsepäinen eläin. Sitä ei saatu liikkumaan ”oikeinpäin” ja siksi sen pää sidottiin tiukasti luotiviivan taakse liian lyhyin apuohjin tämän tuomatta myönteistä muutosta hevosen käytökseen, lähinnä vain vastustelua.

Valmentajavaihdoksen jälkeen ensimmäisellä yhteisellä tunnillamme opetimme hevoselle niskasta myötäämisen ohjasotteesta ts. kerroimme hevoselle, kuinka sen täytyy suhtautua kuolaintuntumaan. Hevonen ei tuon päivän jälkeen ole väärinpäin liikkunut eikä sen työstentelyssä tarvita apuohjia.

Jokainen voi kohdallaan miettiä, kumpi näistä tyyleistä edustaa hyvää ratsastusta.

Toivotan jokaiselle lukijalleni ihanaa joulunaikaa ja ratsastuksellisesti menestyksekästä uutta vuotta! Toivottavasti kohtaamme vielä uuden kansainvälisemmän blogin puolella. Kiitos luetuista tarinoista ja kuulemiin.

Tässä vielä linkki uuteen blogiin: http://balanceddressage.blogspot.fi/

Koulutusportaat Pulliaisen tapaan

Rovaniemen Urheiluratsastajat tilasivat elokuun loppuun minulta teorialuennon demojen kera. Tapahtuman otsikko oli "Hevosen muoto, työskentelyasento ja kokoamisaste". Koska kyseessä on "lempilapseni", olin kovin iloinen päästessäni aiheen pariin. Siinä teoria-aineistoa kootessani ja kirjoittaessani jokin pitkällisempi ajatustyöprosessi tuli valmiiksi. Ei pelkoa, en ole keksinyt pyörää uudelleen vaan jalostanut olemassa olevan tiedon itselleni periaatteen ja käytännön tasoilla toimiviksi kokonaisuuksiksi. Saksalaisen koulutusskaalan sijaan tässä siis muillekin iloksi koulutusportaat (tavallisen) Pulliaisen tapaan:


1. Neutraalius eli vapaat liikeradat

• Hevosen painopiste keskellä sen kehoa leveyssuunnassa
• Symmetrinen etu- ja takaosan liikerata kaikissa askellajeissa
• Etuosan (kaulan ja lapojen) liikevapaus
• = Täydellinen tahti

2.  Liikkuvuus

• Rentous
• Lapojen symmetrinen rotaatio
• Kaulan liikkuvuus
• Takajalkojen liikkuvuus
• Kehon ja raajojen liikkuvuus sivusuunnassa

3. Tuntuma ja aktiivisuus

• Tuntuman hyväksyntä = hevonen järjestäytyy sille annettuun tilaan ja kannattelee itsensä siinä
• Hevonen pysyy aktiivisena ja työskentelee koko kehollaan samaan suuntaan
• Liikkuvuus ei vähene vaan kasvaa tasapainottumisen myötä!
• Muoto heijastaa hevosen kehontoimintaa ja vakiintuu laadultaan kehon aktiivisuuden myötä

4. Kantovoima ja symmetria

• Lihaskunnon kohoamisen myötä hevonen voi kannatella itsensä yhä ryhdikkäämmin ja niiata takaosansa päälle sekä ponnistaa voimakkaammin eteen- ja ylöspäin
• Lisääntynyt symmetria koko kehossa ja kehonhallinnassa, siten myös ratsastettavuudessa
• Askeliin tulee ilmavuutta ja voimaa, seurauksena vahvistuva kadenssi ja askelten parempi kontrolloitavuus

5. Kannattelu ja kokoaminen

• Kun kaikki neljä aiempaa porrasta toteutuvat täydellisesti, seuraa siitä parantunut hevosen kehonkannattelu, siten voimakkaampi kokoamisaste ja paras mahdollinen ratsastettavuus 

Kuten sanoin, materiaali on täsmälleen sama kuin kouluratsastusopukset kaikki yhdessä mieltävät oikeaksi, vain tulkinta ja kirjoitusasu ovat omansa. Tällaisena miellän tavoitteet ja portaat ehkä selvempinä ja helpompina toteuttaa käytännöntasolla siten, että ne tuottavat haluttua tulosta.

Jo jonkin aikaa minulla on ollut "ongelma". Kirjani on julkaistu vain suomeksi. Luonnollisesti asiakkaani Saksassa ovat osoittaneet kiinnostustaan lukea opus omalla tai osittain toisella ymmärtämällään kielellä (tässä tapauksessa englanti). Tällä hetkellä pidän parhaana ratkaisuna tilanteeseen tuottaa kirjan materiaali uudelleen englanniksi internetsivun muodossa. Internetsivun, joka avaa nämä portaat ja kouluratsastuksen liikkeet yksityiskohtaisesti, päivittyy harjoitusohjeineen, mahdollisesti videoineen ja blogeineen viikoittaisella tasolla. Luonnollisesti siinä tilassaan lukuoikeusmaksua vastaan.

Kysymykseni kuuluu: Sinä, joka luet tätä suomeksi, oletko kiinnostunut mahdollisesta uudesta internetpalvelusta omalla kielelläsi tai vaihtoehtoisesti englanniksi?

Tähän loppuun laitan ajatuksena samaisen, johon tuon "klinikan" päätin: "Ratsastus on helppoa vain silloin, kun hevonen ja ratsastaja eivät joudu taistelemaan painovoimaa tai toistensa kehoja vastaan." Tämäkin vain yksi tulkinta siitä tutusta ja turvallisesta sloganistani: "Lopulta ratsastuksessa on kyse vain ratsastajan ja hevosen sekä ratsukon yhteisestä tasapainosta."

Iloista ratsastussyksyä joka kolkkaan!

Tapaus Totilas - missä menet kouluratsastus?

Olin reipas ja hoidin omat työni torstaina 13.8. aamutuimaan, jotta ehdin katsomaan kolmannen ja neljännen kierroksen ratsastajia Euroopan mestaruuskilpailuiden joukkuekisassa eli Grand Prix'ssa.  Ulkolämpötilan ollessa lähemmäs 40 astetta, sitä onnittelee itseään valinnasta vaikkei olisi kouluratsastusta katsottavanakaan. En ollut ajatellut raportoivani näitä kisoja mitenkään erityisemmin, mutta sitten se tapahtui. Tuli Totilas radalle, ja vielä tarkemmin radan jälkeen pisteet ruudulle. Kirvoitti ajatuksia ja tässä sitä ollaan.

Totilas on mielenkiintoinen hevonen. Näin sen omin silmin Windsorin EM:ssa vuonna 2009 Edward Galin alla. Se oli hieno, ja se kuljetettiin tehtävästä toimeen erittäin taitavasti. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että se kuljetettiin silloin paremmin kuin nyt, muun muassa erinomaisesti tahdissa. Tuon mielipiteen jakavat nykyistä ratsukkoa arvostelevat tuomarit melko pitkälle, sillä ori ei ole sitten ratsastajavaihdoksen päässyt entiseen tulostasoonsa.

Aachenin GP-ohjelmassa esiintynyt Totilas teki lukuisia pieniä virheitä: takajalkavirheen vaihdoissa jokaisella askeleella, mahdollisesti jopa turhan nopean ensimmäisen piruetin, ainakin kahdessa piaffessa askelia, jotka olivat melkein peruuttavia... ja koko joukon pieniä tahtirikkoja ja tahtimuutoksia, joista ei jäänyt kaunis yleiskuva - etenkin kun muoto ja tasapainotila elivät ja vaihtelivat läpi ohjelman. Ratsastaja tuntui olevan ratsastuksen jälkeen tyytyväinen ja sitten ymmällään, kun kuuli pisteet. Pisteet saivat myös yleisön vislaamaan. Mikä pisteissä oli erityistä?

Tässä ne ovat tuomareittain (alla suluissa sijaluku):

80.100 (5)

72.900 (20)

74.600 (13)

73.200 (10)

71.600 (21)

79.300 (3)

80.100 (4)

75.971

Blogissani saanen esittää mielipiteitä melko vapaasti. Minun totuuteni on, että tuomareista neljä arvosteli näkemäänsä ja kolme eli nostalgista hetkeä. Hieman ennen Totilaksen suoritusta nähtiin radalla Hans Peter Minderhoud ratsullaan Johnson, joka esitti huomattavasti paremman kokonaissuorituksen sekä vielä paremmat kohokohdat. Vertailupohjaa tuomareilla siis jo oli - ei tullut Totilaksen "laatu" puskista itäblokin yrittäjien jälkeen yllättäen. Mielenkiintoista oli sekin, että Totilaksen pisteissä toiseksi alimpana oli saksalaistuomari, jolla olisi ollut ns. "oma lehmä ojassa" antaa korkeampiakin pisteitä. Puolestaan oriin kohdalla toinen 80 prosenttiin hurmioitunut tuomari oli britti, jonka "omien" etujen mukaista olisi ollut vetää tämän pisteitä alaspäin. Eli tätä tulosta ei voida selittää kansallismielisyydellä. Muutaman tuomarin korkeita pisteitä selittämään jää vain nostalgia, sillä kouluratsastuksen sääntökirjan tulkittavuus tai kuvakulmat eivät mitenkään voi selittää näitä tuomarikohtaisia eroja.

Koko talven ja kevään on käyty kuumaa keskustelua siitä, missä tilassa kouluratsastuksen arvostelu on ja mihin suuntaan sen pitäisi mennä. Kaikkien kovastikin eriävien mielipiteiden yhteenveto kuitenkin lienee, ettei tätä tilannetta Totilaksen kohdalla olisi saanut tapahtua. Tällaista hajontaa pisteissä ja sijaluvuissa ei yksinkertaisesti saisi tapahtua. Ja silti sitä tapahtuu, näemmä jälleen tälläkin tasolla eikä tässäkään luokassa pelkästään Totilaksen kohdalla, vaikka se nyt tietysti eniten silmään pistääkin ja median huomion kohteeksi istuu. Miksi kouluratsastuksen arvostelussa on tällaisia vaikeuksia?

Kouluratsastus on ollut kovasti suurennuslasin alla viime vuosina. Verta, sinisiä kieliä, mitä milloinkin. Oikeutetusti ja toisaalta välillä vähän turhan suurellakin volyymillä velloen. Kun nyt mennään ideologian juurille: kouluratsastuksessa ei ole mitään vikaa. Jos siis joku joskus on lukenut sääntökirjan, jossa puhutaan keveydestä, pehmeästä tuntumasta, tahdikkuudesta ja harmoniasta sekä energiasta, joka ei kumoa yhtäkään edellä mainituista. Se kouluratsastus, jota sääntökirja kuvaa, on eettistä ja kaunista eläinurheilua. Missään sääntökirjassa ei muun muassa sanota, että korostettu etuosan liike menee edellä mainittujen ominaisuuksien edelle ja hyvittää vaikkapa muodon epävakauden ja tahtivirheet. Tai että kerran maailmanennätyksiä rikottuaan hevonen on pyhä eikä joudu samanlaisen arvostelun kohteeksi kuin muut osanottajat.
Mihin muutoksia ehkä tulevaisuudessa tarvitaan, ovat tietyt sanavalinnat. Ote Suomen kouluratsastussäännöistä: "Hevonen näyttää tekevän siltä vaaditut liikkeet halukkaasti ja vaivattomasti. Se vastaa kuuliaisesti, rauhallisesti ja tarkkaavaisesti ratsastajan apuihin." Joskus tulevaisuudessa tämä muotoiltaneen uudestaan siten, ettei käytetä sanoja "halukkaasti" tai "kuuliaisesti" vaan joitain synonyymejä, joiden viesti on enemmänkin, että hevonen on koulutettu ja harjoitettu hyvin sen sijaan, että puhuttaisiin hevosen inhimillistetyistä luonneominaisuuksista. Sanavalinnoista riippumatta kouluratsastus on hieno laji ja sillä on ihan kelpo sääntökirja. Vain lajin arvostelun toteutus on näemmä kovin ongelmallista.

Olen käynyt suomalaisen tuomareiden peruskoulutuksen ja arvostellut joitain vuosia helpolla tasolla. Nyttemmin arvosteluoikeuteni ovat poistuneet, sillä en ole päässyt Suomeen skaalantarkistustilaisuuksiin eikä niitä kuulemma voi millään ulkomaisella tapahtumalla korvata. Sen verran kuitenkin tuomarikoulutuksesta voin sanoa, että missään vaiheessa peruskoulutusta ei tuomareille ole minun opiskelu- ja arvosteluaikanani opetettu tai luennoitu hevosen rakenteesta ja liikemekaniikasta. Tämä on sellainen puute, että olen jo asiasta jonkun kerran SRL:n suuntaan keskustellutkin - vaikea sanoa, onko tämä koskaan edennyt pientä juttelua pidemmälle. Mutta eipä taida Saksassakaan vastaavaa sisältöä olla. Keskustelut joidenkin paikallisten kollegoiden kanssa ovat paljastaneet puutteita teoriatiedossa ja sen käytännönsoveltamisessa. Suomeksi sanottuna esimerkiksi silmä nopeasti tottuu siihen, että hevonen on luotiviivan takana, tuntuma on vahva ja hevonen jonkinasteisesti lavoillaan. Ja näitä sitten "pyöreyden" nimissä ihannoidaan niin kauan kuin hevosen jalat kauhovat ilmaa. No, se melkein on jo toinen kirjoituksenaihe.

Tuomarit ovat ne, jotka päättävät mitä lajillemme tulevaisuudessa tapahtuu. Tuomareiden tulee löytyä linjaan siitä, mitä he tahtovat radoilla nähdä. Siihen meillä on jo olemassa kouluratsastuksen sääntökirja ja arvosteluohjeet tueksi. Keskusteltu on. On kokoustettu. Mikään ei tunnu muuttuvan. Katseet on käännettävä tuomarikoulutuksen suuntaan. Sieltä on tarjottava sellaiset eväät tuomariuran alkuun, että sääntökirjan sisältöä on helppo uran edetessä tulkita ja käytännössä toteuttaa. Täydellinen ymmärrys siitä, mikä on hevosen tervettä kehonkäyttöä ja miten se liikkeissä ilmenee. Eikä koskaan voida kyllin korostaa sitä, että hevosten tulee liikkua tahdissa ja tasaisesti itsensä kannatellen. Totilaksenkin, mikäli mielii 80 prosentiin yltää.

Tämä kirjoitus itsessään ei mitään muuta. Kansainvälisellä tasolla jo pelkästään kielivalinnan vuoksi tämä on yhtä kuin itikan pissa valtameressä. Ei varmasti Suomen kentilläkään tällä ole merkitystä. Mutta jos jotain yleistä tietoisuutta tuomarikoulutuksen heikkouksista voisin tällä herätellä, se olisi jo hieno lopputulema.

Torstain GP:ssä muuten silmiini osui erityisen suurella lämmöllä Beatriz Ferrer - Salatin ratsastus Delgadolla. Paljon ihastuttavia yksityiskohtia erittäin miellyttävällä sivukuvalla. Jos siis joku sitä silmäänsä haluaa harjoittaa, tuosta lähtisin liikkeelle.

 Loppukaneettina niille kollegoille, jotka myös ruohonjuuritasolla arvostelevat - erityisesti helpolla tasolla soisi muistettavan fraasin: "vetämään oppii myöhemminkin." Eli arvostelun painoarvo tahtiin, tahdikkaaseen eteenpäinpyrkimykseen, tien- ja tehtävänratsastukseen sekä pehmeään, elastiseen tuntumaan. Jospa siltä pohjalta saataisiin tulevaisuuden kouluratsastus tasaisemmalle ja terveemmälle pohjalle.