Tapaus Totilas - missä menet kouluratsastus?

Olin reipas ja hoidin omat työni torstaina 13.8. aamutuimaan, jotta ehdin katsomaan kolmannen ja neljännen kierroksen ratsastajia Euroopan mestaruuskilpailuiden joukkuekisassa eli Grand Prix'ssa.  Ulkolämpötilan ollessa lähemmäs 40 astetta, sitä onnittelee itseään valinnasta vaikkei olisi kouluratsastusta katsottavanakaan. En ollut ajatellut raportoivani näitä kisoja mitenkään erityisemmin, mutta sitten se tapahtui. Tuli Totilas radalle, ja vielä tarkemmin radan jälkeen pisteet ruudulle. Kirvoitti ajatuksia ja tässä sitä ollaan.

Totilas on mielenkiintoinen hevonen. Näin sen omin silmin Windsorin EM:ssa vuonna 2009 Edward Galin alla. Se oli hieno, ja se kuljetettiin tehtävästä toimeen erittäin taitavasti. Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että se kuljetettiin silloin paremmin kuin nyt, muun muassa erinomaisesti tahdissa. Tuon mielipiteen jakavat nykyistä ratsukkoa arvostelevat tuomarit melko pitkälle, sillä ori ei ole sitten ratsastajavaihdoksen päässyt entiseen tulostasoonsa.

Aachenin GP-ohjelmassa esiintynyt Totilas teki lukuisia pieniä virheitä: takajalkavirheen vaihdoissa jokaisella askeleella, mahdollisesti jopa turhan nopean ensimmäisen piruetin, ainakin kahdessa piaffessa askelia, jotka olivat melkein peruuttavia... ja koko joukon pieniä tahtirikkoja ja tahtimuutoksia, joista ei jäänyt kaunis yleiskuva - etenkin kun muoto ja tasapainotila elivät ja vaihtelivat läpi ohjelman. Ratsastaja tuntui olevan ratsastuksen jälkeen tyytyväinen ja sitten ymmällään, kun kuuli pisteet. Pisteet saivat myös yleisön vislaamaan. Mikä pisteissä oli erityistä?

Tässä ne ovat tuomareittain (alla suluissa sijaluku):

80.100 (5)

72.900 (20)

74.600 (13)

73.200 (10)

71.600 (21)

79.300 (3)

80.100 (4)

75.971

Blogissani saanen esittää mielipiteitä melko vapaasti. Minun totuuteni on, että tuomareista neljä arvosteli näkemäänsä ja kolme eli nostalgista hetkeä. Hieman ennen Totilaksen suoritusta nähtiin radalla Hans Peter Minderhoud ratsullaan Johnson, joka esitti huomattavasti paremman kokonaissuorituksen sekä vielä paremmat kohokohdat. Vertailupohjaa tuomareilla siis jo oli - ei tullut Totilaksen "laatu" puskista itäblokin yrittäjien jälkeen yllättäen. Mielenkiintoista oli sekin, että Totilaksen pisteissä toiseksi alimpana oli saksalaistuomari, jolla olisi ollut ns. "oma lehmä ojassa" antaa korkeampiakin pisteitä. Puolestaan oriin kohdalla toinen 80 prosenttiin hurmioitunut tuomari oli britti, jonka "omien" etujen mukaista olisi ollut vetää tämän pisteitä alaspäin. Eli tätä tulosta ei voida selittää kansallismielisyydellä. Muutaman tuomarin korkeita pisteitä selittämään jää vain nostalgia, sillä kouluratsastuksen sääntökirjan tulkittavuus tai kuvakulmat eivät mitenkään voi selittää näitä tuomarikohtaisia eroja.

Koko talven ja kevään on käyty kuumaa keskustelua siitä, missä tilassa kouluratsastuksen arvostelu on ja mihin suuntaan sen pitäisi mennä. Kaikkien kovastikin eriävien mielipiteiden yhteenveto kuitenkin lienee, ettei tätä tilannetta Totilaksen kohdalla olisi saanut tapahtua. Tällaista hajontaa pisteissä ja sijaluvuissa ei yksinkertaisesti saisi tapahtua. Ja silti sitä tapahtuu, näemmä jälleen tälläkin tasolla eikä tässäkään luokassa pelkästään Totilaksen kohdalla, vaikka se nyt tietysti eniten silmään pistääkin ja median huomion kohteeksi istuu. Miksi kouluratsastuksen arvostelussa on tällaisia vaikeuksia?

Kouluratsastus on ollut kovasti suurennuslasin alla viime vuosina. Verta, sinisiä kieliä, mitä milloinkin. Oikeutetusti ja toisaalta välillä vähän turhan suurellakin volyymillä velloen. Kun nyt mennään ideologian juurille: kouluratsastuksessa ei ole mitään vikaa. Jos siis joku joskus on lukenut sääntökirjan, jossa puhutaan keveydestä, pehmeästä tuntumasta, tahdikkuudesta ja harmoniasta sekä energiasta, joka ei kumoa yhtäkään edellä mainituista. Se kouluratsastus, jota sääntökirja kuvaa, on eettistä ja kaunista eläinurheilua. Missään sääntökirjassa ei muun muassa sanota, että korostettu etuosan liike menee edellä mainittujen ominaisuuksien edelle ja hyvittää vaikkapa muodon epävakauden ja tahtivirheet. Tai että kerran maailmanennätyksiä rikottuaan hevonen on pyhä eikä joudu samanlaisen arvostelun kohteeksi kuin muut osanottajat.
Mihin muutoksia ehkä tulevaisuudessa tarvitaan, ovat tietyt sanavalinnat. Ote Suomen kouluratsastussäännöistä: "Hevonen näyttää tekevän siltä vaaditut liikkeet halukkaasti ja vaivattomasti. Se vastaa kuuliaisesti, rauhallisesti ja tarkkaavaisesti ratsastajan apuihin." Joskus tulevaisuudessa tämä muotoiltaneen uudestaan siten, ettei käytetä sanoja "halukkaasti" tai "kuuliaisesti" vaan joitain synonyymejä, joiden viesti on enemmänkin, että hevonen on koulutettu ja harjoitettu hyvin sen sijaan, että puhuttaisiin hevosen inhimillistetyistä luonneominaisuuksista. Sanavalinnoista riippumatta kouluratsastus on hieno laji ja sillä on ihan kelpo sääntökirja. Vain lajin arvostelun toteutus on näemmä kovin ongelmallista.

Olen käynyt suomalaisen tuomareiden peruskoulutuksen ja arvostellut joitain vuosia helpolla tasolla. Nyttemmin arvosteluoikeuteni ovat poistuneet, sillä en ole päässyt Suomeen skaalantarkistustilaisuuksiin eikä niitä kuulemma voi millään ulkomaisella tapahtumalla korvata. Sen verran kuitenkin tuomarikoulutuksesta voin sanoa, että missään vaiheessa peruskoulutusta ei tuomareille ole minun opiskelu- ja arvosteluaikanani opetettu tai luennoitu hevosen rakenteesta ja liikemekaniikasta. Tämä on sellainen puute, että olen jo asiasta jonkun kerran SRL:n suuntaan keskustellutkin - vaikea sanoa, onko tämä koskaan edennyt pientä juttelua pidemmälle. Mutta eipä taida Saksassakaan vastaavaa sisältöä olla. Keskustelut joidenkin paikallisten kollegoiden kanssa ovat paljastaneet puutteita teoriatiedossa ja sen käytännönsoveltamisessa. Suomeksi sanottuna esimerkiksi silmä nopeasti tottuu siihen, että hevonen on luotiviivan takana, tuntuma on vahva ja hevonen jonkinasteisesti lavoillaan. Ja näitä sitten "pyöreyden" nimissä ihannoidaan niin kauan kuin hevosen jalat kauhovat ilmaa. No, se melkein on jo toinen kirjoituksenaihe.

Tuomarit ovat ne, jotka päättävät mitä lajillemme tulevaisuudessa tapahtuu. Tuomareiden tulee löytyä linjaan siitä, mitä he tahtovat radoilla nähdä. Siihen meillä on jo olemassa kouluratsastuksen sääntökirja ja arvosteluohjeet tueksi. Keskusteltu on. On kokoustettu. Mikään ei tunnu muuttuvan. Katseet on käännettävä tuomarikoulutuksen suuntaan. Sieltä on tarjottava sellaiset eväät tuomariuran alkuun, että sääntökirjan sisältöä on helppo uran edetessä tulkita ja käytännössä toteuttaa. Täydellinen ymmärrys siitä, mikä on hevosen tervettä kehonkäyttöä ja miten se liikkeissä ilmenee. Eikä koskaan voida kyllin korostaa sitä, että hevosten tulee liikkua tahdissa ja tasaisesti itsensä kannatellen. Totilaksenkin, mikäli mielii 80 prosentiin yltää.

Tämä kirjoitus itsessään ei mitään muuta. Kansainvälisellä tasolla jo pelkästään kielivalinnan vuoksi tämä on yhtä kuin itikan pissa valtameressä. Ei varmasti Suomen kentilläkään tällä ole merkitystä. Mutta jos jotain yleistä tietoisuutta tuomarikoulutuksen heikkouksista voisin tällä herätellä, se olisi jo hieno lopputulema.

Torstain GP:ssä muuten silmiini osui erityisen suurella lämmöllä Beatriz Ferrer - Salatin ratsastus Delgadolla. Paljon ihastuttavia yksityiskohtia erittäin miellyttävällä sivukuvalla. Jos siis joku sitä silmäänsä haluaa harjoittaa, tuosta lähtisin liikkeelle.

 Loppukaneettina niille kollegoille, jotka myös ruohonjuuritasolla arvostelevat - erityisesti helpolla tasolla soisi muistettavan fraasin: "vetämään oppii myöhemminkin." Eli arvostelun painoarvo tahtiin, tahdikkaaseen eteenpäinpyrkimykseen, tien- ja tehtävänratsastukseen sekä pehmeään, elastiseen tuntumaan. Jospa siltä pohjalta saataisiin tulevaisuuden kouluratsastus tasaisemmalle ja terveemmälle pohjalle.