Siitä on kulunut 13 vuotta, kun viimeksi olin Richardin tunnilla. Silloin tehtiin ihmeitä perusistunnan korjauksissa puolen vuoden aikana. Kun nyt tarjoutui tilaisuus osallistua Richardin klinikalle, ei tarvinnut kauaa miettiä, haluaako lähteä mukaan vai ei.
Odotukset olivat kovat ja ne täyttyivät. Osallistuin kurssille Butterfly Effect -hevosen kanssa (2009, Ballettmeister - Rio Negro), joka on ollut minulla 2,5 vuotta. Sitä on myös iästään huolimatta ratsastettu oikeastaan vain tuon verran. Ennen minulle tuloaan se oli ollut omistaja-kasvattajansa laitumella vajaan vuoden ajan ja sitä ennen se oli vain lyhyesti sisäänratsastettu. Viime kesänä se teki ensimmäisen kilpailukautensa tasolla helppo A, startaten kerran myös vaativa B-tasolla. Tarkoitus tällä kaudella on kilpailla vaativaa B:tä. Liikkeitä hevonen osaa jo tätä tasoa pidemmälle, mutta kaiken aikaa treenatessa kohti näiden luokkien tehtäviä huolena on ollut oikean kokoamisasteen säilyttäminen. Olen hakenut tähän korjausta sillä, että olen pitänyt jalustinmittaa, joka mahdollistaa jalkojen nivelten selkeän taipumisen ja tarjoaa itselleni enemmän tukea istua omassa asennossani. Kaikki istunnasta eteenpäin painetta aiheuttanut vaikutus on tuntunut enemmän tai vähemmän menevän suoraan kädelle ja etuosalle, johtuen hevosen liikemekaniikasta ja rakenteesta (luontaisesti laajat liikkeet ja pieni takakorkeus).
Ihan ensimmäiseksi Richard pidensi jalustimiani kahdella rei'ällä. Tällä hän pyrki siihen, että saan reiden pidemmäksi hevosen kylkiä pitkin ja etten voi yrittää kantaa hevosen runkoa jalallani. Että hevoselle jää kantovastuu ei pelkästään itsestään vaan myös minun kehostani. Lisäksi muuttunut jalanasento mahdollisti paremmin hevosen liikkeen "imuun" pääsemisen. Asia, josta myös 13 vuotta sitten puhuttiin ja jota fiilisteltiin, mutta jonka olen vähän unohtanut ja johon tämän hevosen kanssa en ole kokenut päässeeni.
Richard halusi myös, että uskallan pitää ulko-ohjalla hevosen raamin huolellisemmin, vaikka hevonen välillä kyseenalaistaisi tuota tuntumaa. Ideana että hevosen on kannettava itsensä takaosallaan. Sitä ei vedetä sinne, mutta sille annetaan selkeästi rajattu tila, jossa se voi tehdä muutokset itse. Kun hevonen hyväksyy raamin, ratsastajan käsi ja ylävartalo kuitenkin loittonevat toisistaan. Hevosen etuosaa ei tuoda syliin, hevonen tulee ratsastajan jalasta eteenpäin ratsastajan käden tuntumalle ja kantaa itsensä ratsastajan jaloillaan asettamassa kujassa keskellä. Myös esimerkiksi laukanvaihdon valmistelussa. Hevosen tulee pitää itse itsensä reitillä eikä sitä saa tukea liikaa. Hevosen rungon tulee tuntua joustavalta ratsastajan yläpohkeitten välissä.
Kahdessa päivässä päästiin kilometri eteenpäin muutamassa tärkeässä asiassa. Takaosan aktiivisuus, jota joidenkin muiden ohjeiden mukaan on yritetty saada aikaan hevosta nopeuttamalla (sille luonnottomaan tahtiin), saatiin nyt tapahtumaan toista kautta. Parhaat hetket tuntuivat erittäin hyviltä satulaan. Vaikeat hetket toki joltain muulta (vaikkei sitä kuulemma ulospäin nähnyt), mutta prosessi on nyt käynnissä ja suunta selkeä.
Muutama erityisen hyvä kommentti tähän ikään kuin muistutuksena itselleni:
"Anna reisiluiden liukua alas hevosen kylkiä pitkin ja hevosen kantaa ne."
"Pidä tuntuma, mutta anna ylävartalon ja käden loitontua toisistaan."
"Pidä pää selän päällä ja selkä istuinluiden päällä. Jalat vartalon etupuolella."
"Hevosen täytyy reagoida ratsastajan yläpohkeeseen, ei jalkaterään (kantapäähän)."
"Pidä tuntuma lavoillasi, älä kyynärpäillä."
"Anna hevosen astua takajalalla ulko-ohjaan."
"Älä jahtaa tai purista."
Ja tähän loppuun vielä pari lyhyttä videota kahden päivän treeneistä.
https://www.facebook.com/minttu.pulliainen/videos/vb.569909262/10155773520599263/?type=3
https://www.facebook.com/minttu.pulliainen/videos/vb.569909262/10155775143229263/?type=3
https://www.facebook.com/minttu.pulliainen/videos/vb.569909262/10155776429599263/?type=3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti